University of the Arts Helsinki

 

Publication archive HELDA increases the visibility, use and impact of the University of the Arts Helsinki’s publications. Fully text-based data produced at the University of the Arts Helsinki, such as doctoral theses, MA and Licentiate theses, artistic research, research articles, publication series and education material are stored in the archive. There is Open Access to the data. Data stored in the archive is taken care of and given a permanent web address.

Collections

Recent Submissions

  • Laininen, Henna (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2018)
    Tämä julkaisu Taiteen metsittymisestä – Harjoitteita jälkifossiilisiin oloihin on ensimmäinen suomenkielinen, jälkifossiiliseen ajatteluun liittyvä taiteellisten käytäntöjen antologia. Julkaisu on syntynyt Mustarinda-talolla syyskuussa 2017 pidetyn Taidetta luonnon ehdoilla? -symposiumin pohjalta. Julkaisussa symposiumin taiteilijat esittelevät Paljakanvaaralla syntyneitä taiteellisia kokeilujaan ja niiden myötä avautuvaa ajattelua. Symposiumin järjestivät Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtoriopiskelijat kuvataiteilija ja tutkija Markus Tuormaa sekä kuvataiteilija ja tutkija Henna Laininen. Järjestäjien lisäksi symposiumiin osallistuivat esitystaiteilija ja tutkija Saara Hannula, ympäristötaiteilija Timo P. Vartiainen ja kuvataiteilija Isla Peura. Ympäristötuhon aikakaudella ekologiset kysymykset ovat nykytaiteessa yhä keskeisempiä: monet taiteilijat pohtivat työskentelynsä energiapohjaa, materiaaleja sekä suhdetta ei-inhimilliseen. Erityisesti meitä kiinnosti, miten meneillään oleva siirtymä kohti jälkifossiilisia oloja näkyy taiteilijoiden työskentelyssä. Minkälaisia taiteen käytäntöjä alkaa syntyä, ja miten siirtymä vaikuttaa yksilön kokemukseen? Onko jälkifossiilisia oloja varten mahdollista harjoitella? Jälkifossiilisuudella tarkoitamme tässä yhteydessä asteittaista ja hidasta siirtymävaihetta fossiilienergialle perustuvasta elämänmuodosta kohti fossiilienergian vähittäisen ehtymisen myötä syntyviä, toistaiseksi tuntemattomia oloja. Käytettävissä tai helposti saatavilla olevan öljyn määrä vähenee, ja öljyn hyötysuhde eli EROEI laskee. Koska jälkifossiilisuudesta ei juurikaan ole (jälki)teollisissa yhteiskunnissa käytännön kokemusta, on jälkifossiilisuuskin moniulotteinen ja pääosin spekulatiivinen ajatusrakennelma. Kun taiteilija joutuu kyseenalaistamaan nykyisten taideinstituutioiden fossiilipohjaiset rakenteet ja kysymään myös oman työnsä mielekkyyttä, voi tapahtua metsittymistä. Tässä julkaisussa pohdimme myös, voisiko taiteen metsittymisellä kuvailla niitä monimuotoisia prosesseja, joissa ei-inhimilliset ja materiaaliset olosuhteet nousevat taiteellisen työskentelyn keskiöön ja joiden seurauksena taiteen alue muuttuu. Henna Laininen kirjoittaa julkaisun johdantoluvussa metsittymiseen liittyvistä ajatuksistamme – mitä metsittyminen mahdollistaa, ja mitä vaaroja siinä piilee? Saara Hannula käsittelee tekstissään (esitys)taiteelle ominaisia rajaamisen, kehystämisen ja esityksellistämisen käytäntöjä sekä niiden vaikutusta metsän kokemukseen. Markus Tuormaa tunnustelee osallisen ja kuvallisen maisemasuhteen eroa sekä vertailee fossiilienergialla tapahtuvan liikkumisen ja ei-teollisen liikkumisen vaikutusta maisemakokemukseemme. Kävelty matka avautuu aisteille eri tavoin, kun eristävät kumisaappaat vaihtaa maiseman omista materiaaleista valmistettuihin tuohivirsuihin. Isla Peura tutkii tekstissään luopumista ja luopumisen rituaaleja osana siirtymää kohti jälkifossiilisia oloja. Miten valokuvaamisesta luopuva valokuvataiteilija kohtaa pimeyden oleskellessaan ilman keinovaloa öisessä metsässä? Timo P. Vartiaisen työskentelyssä keräily ja esteettinen kokemus kietoutuvat yhteen. Luonnonantimien kerääminen turvaa selviytymistä mutta tarjoaa samalla nautintoja kaikille aisteille. Yhteisillä retkillä ahkerasti harjoitetut taidot säilyvät ja välittyvät nuoremmalle sukupolvelle. Henna Laininen tutkii toisessa tekstissään, miten kasvin kanssa kirjoittaminen tai sen mahdottomuus vaikuttaa kieleen ja kirjoittajaan.
  • Huopaniemi, Otso (2018)
    Tutkimus koostuu kahdesta taiteellisesta osasta ja kirjallisesta osasta. Taiteelliset osat ovat vuonna 2013 esitetty love.abz ja vuonna 2015 esitetty (love.abz)³. Molemmat ovat näyttämöesityksiä, joissa yhteensä yksitoista inhimillistä esiintyjää luo löyhästi näytelmääni Rakkauden ABZ perustuvia tekstifragmentteja käyttäen puheentunnistusta ja konekäännöstä. Tutkimuksen kirjallinen osa on kaksikielinen verkkoväitös, joka hyödyntää taiteellisissa osissa kehitettyjä kirjoitusmenetelmiä ja muuntaa niitä diskursiivisen kirjoittamisen tarkoituksiin.
  • Unknown author (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2017)
  • Peitsalo, Peter; Jullander, Sverker; Kuikka, Markus (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
  • Kauppala, Anne; Broman-Kananen, Ulla-Britta; Hesselager, Jens (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
  • Valkeemäki, Anita (2017)
    Anita Valkeemäen väitöstutkimus on sekä omakohtainen että jaettu kertomus tanssin improvisatorisen opettamisen oppimisen matkasta. Tutkimus pohjautuu Valkeemäen vuosien 2008–2010 aikana toteuttamaan liiketeematyöskentelyyn, jonka pohjalta nousevia ajatuksia ja oivalluksia hän asettaa vuoropuheluun työskentelyyn osallistuneilta oppilailta saamiensa palautteiden sekä nähdyn, kuullun, puhutun ja koetun kanssa. Valkeemäki tarkastelee kohtaamisen, katseen, puheen ja halun merkityksiä pedagogisina perusteina, opettamisen kohtuna, josta käsin hän omaa opettamistaan ja opettajuuttaan rakentaa. Tutkimus kulkee kohti improvisatorista opettamista ja sen oppimista, samalla tarkastellen kriittisesti opettajuutta rakentavia käytänteitä ja tapoja. Valkeemäki haastaa itsensä ja muut tarkastelemaan yhä uudestaan niitä uskomuksia, oletuksia ja odotuksia, jotka hiljaisesti määrittävät oman opettamisen tapoja.
  • Purovaara, Johannes (2017)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osassa pohdin kollektiivisen työskentelyä taiteellisissa prosesseissa. Määrittelen tässä tekstissä kollektiivisuuden siten, että taiteellisen työryhmän jäsenet ovat työskentelyssä tasa-arvoisia ja taiteelliset ja työmenetelmälliset päätökset tehdään ainakin jossain määrin yhdessä. Pääkysymykseni on, minkälaiset työryhmässä tehtävät teot lisäävät tätä kollektiivisuuden tuntua ja toteutumista teosprosesseissa. Lisäksi pohdin sitä, minkälaisia taitoja tanssija tarvitsee samanarvoisuutta korostavassa ryhmätyöskentelyssä, jossa ihmisillä toisaalta on vapaus ja toisaalta vastuu tulla näkyviksi enemmän yksilöinä kuin ammattiroolien kautta. Näkökulmani aiheeseeni on, että kollektiivinen työskentelyn tapa manifestoituu päivittäisessä elämässä pieninä tekoina, jotka jokainen vaikuttavat ryhmän ilmapiiriin. Näkökulmani on siis niin sanotusti arkinen. Arkisuudessa tärkein mittari on ajankäyttö. Jotta kollektiivisuus työskentelyssä saavutetaan, sille on budjetoitava aikaa työskentelyajasta. Silloin kollektiivisuus ei jää puheen tasolle, vaan se toteutuu ryhmän jäsenten kehollisessa ja eletyssä kokemuksessa. Pohjaan ajatukseni arkisuudesta Teija Löytösen artikkeliin "Tanssi-instituutioiden kulttuurisia virtoja". Työni keskimmäisen osan alussa kirjoitan siitä, miten erilaisilla tavoilla ihmiset voivat lähestyä kollektiivista työskentelyä. Sen jälkeen avaan teoreettisesti tavoitteellisen ryhmän käsitettä sekä ryhmien toimintaa, tavoitteita ja vaiheita. Lisäksi käsittelen vuorovaikutussuhteissa toteutuvia rooleja ja avaan ajatuksiani ja oletuksiani taiteellisessa työskentelyssä vallitsevista valtasuhteista sekä tanssijan ja koreografin rooleista. Näiden osioiden lähteenä käytän Raimo Niemistön kirjaa Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Seuraavaksi käsittelen ryhmän julkilausumatonta kommunikaatiota minkä jälkeen pohdin tunteiden käsittelemistä ryhmissä. Sen jälkeen avaan vielä dialogisen ja monologisen keskustelun eroja ja luettelen dialogista puheentapaa taiteellisessa työssä mahdollistavia ohjeita. Nämä osiot pohjaan Kirsi Törmin väitöskirjaan sekä Jaakko Seikkulan ja Tom Erik Arnkilin kirjaan Dialoginen verkostotyö. Keskimmäisen osan lopuksi kuvaan dialogisen puheentavan käyttöä Autenttisen liikkeen menetelmän kurssilla, johon osallistuin kesällä 2017. Työni kolmas osa on prosessikuvaus opinnäytteeni taiteellisesta osasta Flashdance. Keskityn kuvauksessani prosessin vahvaan kollektiivisuuteen vaikuttaneisiin tekijöihin. Avaan työskentelyämme omien muistikuvieni kautta. Puran myös auki epätavallista esiintyjäntyötäni teoksessa selittääkseni päätöstäni keskittyä ryhmäprosessin kuvaamiseen. Kuvailen prosessin etenemistä melko kronologisesti, minkä lisäksi poraudun teosprosessin teemoihin. Lopulta avaan kokemustani itse esityksestä ja pohdin lopullisen esityksen suhdetta teosprosessiin. Loppuluvussa summaan yhteen kirjoitusprosessin tuomia löytöjä ja ajatuksia, katsahdan prosessin alkujuurille ja ymmärrän tavoittaneeni jotain sille alun perin asettamistani tavoitteista.
  • Markkula, Outi (2017)
    Tässä kirjallisessa opinnäytteessä aiheenani on työ. Pitkien opintojen jälkeen olen vihdoin valmistumassa ammattiin: tanssitaiteilijaksi. Valmistumisen kynnyksellä yritän hahmottaa, mitä ammatissa toimiminen käytännössä tarkoittaa. Kirjoitan työn tekemisestä konkreettisen työesimerkin, Ulkorastilla-projektin, läpi. Ulkorastilla on Anna Kuparin kanssa toteuttamamme "oma taiteellinen projekti", eli eräänlainen varjolopputyö. Dialogimuotoisessa johdannossa vyörytän esiin ryöpyn ääniä, jotka kilvan keskustelevat aiheeni ympäriltä. Johdanto toimii paitsi introna opinnäytteeni teemoihin ja Ulkorastilla-projektiin, myös tapaan, jolla kirjoitan. Pyrin tekstissäni moniäänisyyteen: spontaani, analyyttis-teoreettinen ja henkilökohtainen käyvät keskustelua läpi tekstin. Sisällöllisessä ja metodologisessa johdannossa tarkennan taktiikoita, joiden avulla eri ääniä kutsutaan esiin. Pelkään ja haaveilen kuvaa näkökulmaa, jolla lähestyn tulevaisuutta. Se ei ole optimaalinen, mutta toivoa on. Luvussa Tanssi kohtaamisen tiellä kuvaan Ulkorastilla-projektin vastaanottoa kahdessa erilaisessa instituutiossa: palvelutalossa ja tanssifestivaalilla. Reaktioiden avulla tuon esiin asenteita, joita ulkopuolelta asetetaan esimerkiksi tanssin, esityksen, tiedon ja asiantuntijuuden käsitteisiin. Pohdin ennakkoasenteiden merkitystä kohtaamisen tapahtumassa. Lisäksi kirjoitan tiedon ja vallan sekä ajan ja ajattelemisen suhteesta. Pidän arvokkaana erimielisyyttä, jota vasten minun tulee mahdolliseksi piirtää omaa ajatteluani esiin. Sitten on vuorossa Väliaika. Epäusko valtaa, hermostun. Ennen seuraavaa pitkää lukua tulee tarpeelliseksi paikantaa, missä seison. Olen huolissani lähdekirjallisuuden ja oman ääneni sekoittumisesta: kuka täällä oikein puhuu? Lopulta löydän jälleen syyt, miksi lähteisiini tartuin. Luvussa Asenteet työelämän kohtaamisen tiellä tongin lähdemateriaalejani löytääkseni selityksen kiusalliselle ajatusvääristymälle: jokin estää minua näkemästä tanssitaiteen tekemistä oikeana työnä. Löydän ajattelustani kaksi työn tekemiseen liittyvää uskomusta: työn kuuluu olla raskasta ja siitä kuuluu saada palkkaa. Pohdin työn tekemisen motiiveja, työn ja vapaa-ajan välistä liukumaa sekä rahan läsnäoloa taidekeskustelussa. Katson tulevaan kasvavalla kauhulla: työelämä näyttäytyy kiireenä ja kilpailuna, jossa levolle ei ole sijaa. Pohdin, millaisia ajallisuuksia taiteen tekeminen tarvitsee ja kuinka ne ovat ristiriidassa jatkuvan kasvun ideologian kanssa. Kirjoitan kilpailuympäristöstä, joka altistaa turvattomuuden tunteelle ja ylläpitää vaihtoehdottomuutta sekä työn tekemisen käytänteissä että yksilön ajattelussa. Päätän luvun pohtimalla, miksi kriisipuhe lannistaa ja kuinka ongelmat voisi ehkä sittenkin nähdä ratkaisuina. Loppupäätelmissä en summaa mitään, vaan annan yksityiskohdan puhua puolestaan. Epilogi on loppukevennys.
  • Konnaris, Petros (2017)
    Nakedness can mean not wearing any clothes but it could also mean not having your socks on. I see nakedness as a social construct that can shift meanings depending on the context, the culture and the subject(s) being or not being naked. In Approaching Nakedness and Its Problematics I use personal experiences I had in Europe and Thailand, the words Naked, Nude and Τίτσιρος (:Titsiros), borrow ideas from Donna Haraway, the trans philosopher Talia Mae Bettcher, and the indigenous scholar Irene Watson to introduce the multiplicity of nakedness. I present some of the problematics of nakedness such as objectification, male gaze, exhibitionism and voyeurism, toxic masculinity, gender binaries, and normalized body images. Afterward, I present queer and feminist theories of Judith Butler, Diane Ponterotto, and Talia Mae Bettcher on how to resist those problematics. I then contextualize my work in relation to other artists, their work and the mentioned problematics. I continue with my artistic project A Bathing Performance, a 1-1(one with one) happening of nakedness and care, presenting my methodology, my aims, my reflections and observation. In the project, I limit the spectrum of nakedness and focus on nakedness as an intimate, platonic act. Additionally, I introduce the term one with one and explore performance as a meeting, a mutual, interconnected exchange with another person. I approach both nakedness and the performance as a multiplicity, a range of options and choices that one can decide how, when and where he/she/they want to experience nakedness. The written part of my thesis includes an academic text and a handwritten book: a replica of the scorebook I used in the performances in June 2017 which includes the updated version of my 30 bathing scores/proposals.
  • Hyvärinen, Mari-Helen (2017)
    I mitt arbete reflekterar jag kring giftig och icke-giftig kommunikation inom kollektiva, konstnärliga processer. Jag skriver om mina erfarenheter inom teatern, främst skådespelarutbildningen vid Konstuniversitetets Teaterhögskola i Helsingfors och försöker sätta ord på mina upplevelser, för att spegla dem med litteratur av olika slag. Jag försöker se vilka kommunikationsmodeller som förmedlats via utbildningen, och därigenom få syn på vad som påverkar mig i min kommunikation i kollektiva, konstnärliga processer. Jag hoppas att det här hjälper mig att bättre kunna välja vad jag vill ta med mig och tänka kring hur jag vill jobba i framtiden. Jag funderar kring användande av makt i kommunikation och vad det kan ha för konsekvenser. Som inspiration och modell för nya kommunikationsstrategier presenterar jag Thomas Gordons metoder: aktivt-lyssnande, jag-meddelanden och båda vinner-metoden. Jag undrar hur det skulle vara möjligt att skapa en miljö där de olika individuella behoven tas i beaktande och skapandet får utgå från dessa omständigheter. Jag gör ett första försök att skriva om min dröm, där trygghet står som grund för en miljö där gruppens kreativa ideer och kunnande tas tillvara, där den som belyser ett problem inte blir problemet. Slutligen presenterar jag icke-giftiga strategier att använda i giftiga miljöer, d.v.s. hur det går att främja kommunikation, som inte baserar sig på maktbruk, i en miljö där maktbruk förekommer. Jag låter poetiska inslag utgöra det undermedvetna, en andra röst i mitt arbete, som diskuterar med den mer noggrant formulerade texten.
  • Sandqvist, Otto (2017)
    I detta arbete har jag valt att juxtapositionera kuratering som metod och dramaturgiskt/dramaturgens arbete. Jag har gjort detta för att reflektera över mitt eget arbete som dramaturg och föreställningsgörare och för att reflektera min egen relation till det kontemporära konstfältet och dess produktionsmodeller. Kuratering blev av intresse för mig då jag fungerade som arbetsledare när vi skulle sätta upp min slutarbetspjäs Celeste. Celeste blandande pjäs och utställningsform och föreställningssituation och utställningssituation och ställde som pjäs frågan om regi kontra kuratering. Funderandet på kuratering som metod har i detta arbete främst skett på två nivåer. Dels som metod inne i enskilda produktioner (som i fallet Celeste) och dels som kontextualiserande verktyg för att kunna överblicka det kontemporära nyliberalistiska performativa konstfältet och dess krav. I inledningen till arbetet klargör jag från vilken position jag skriver detta examensarbete. Jag går även igenom fältets krav på den icke-etablerade konstnären och klargör för nyliberalistiska tendenser på den kontemporära marknaden. I andra kapitlet behandlar jag mitt konstnärliga slutarbete Celeste, hur Celeste som pjäs fick mig att förhålla mig motstridigt och ontologiskt till regisserande och hur Celeste inte anpassade sig till konventioner om pjäs, föreställning eller regi och hur kuratering som metod då blev aktuellt för mig. Vidare skriver jag om utställningen som format, utställningsdramaturgi och det vita galleri utrymmet som koncept. I det tredje kapitlet klargör jag först vad det var som fick mig att juxtapositionera kuratering och dramaturgiskt arbete. Jag skriver om hur båda arbetsbilderna och -identiteterna varit i en stark upplyft sedan 1980-1990 talen, hur det för tillfället finns något för samtiden uttryckande i dem och vad som de kan tänkas ha gemensamt. Jag går igenom kuratorns arbetsbilds historia fram till den kontemporära uppfattningen av arbetet och funderar sedan kort på samtida kuratergin och 'att kuratera' som ett kontemporärt livsstilskoncept. Jag går även igenom dramaturgens historia/genealogi fram till den kontemporära uppfattningen av arbetet och de kontemporära kraven dramaturgen ställs. I fjärde kapitlet går jag tillbaka till att fundera på produktion, produktionsmodeller och kontexterna för vår produktion. Jag gör detta för att fundera på hur jag själv kan fungera som autonom entitet på fältet och för att ha en uppfattning om fältets (sociala och institutionella) konventioner, verksamhetsmodeller och trender. Jag funderar på närheten av det kontemporära konstfältets och den nyliberalistiska marknadens egenskaper och hur man kunde vara verksam på fältet på ett icke-marknadsaffirmerande sätt. Jag funderar även på retoriken/politiken emellan orden kreativ och konstnärlig. I sammandraget försöker jag summera vad jag funderat på under skrivprocessen och vad för följdfrågor lyfts upp. Jag presenterar vissa motstridigheter som jag själv upplever i fältet , fältets krav och den egna verksamheten.
  • Kinnunen, Maarit; Luonila, Mervi; Koivisto, Juha (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
  • Saloranta, Elina (2017)
    Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja on artikkelimuotoinen tutkielma kuvan, sanan ja äänen vuorovaikutuksesta. Se koostuu viidestä esseestä, jotka on julkaistu tai julkistettu erilaisilla taiteellisen tutkimuksen foorumeilla, ja yhteensä seitsemästä videoteoksesta. Teoksista viimeinen on sanaton epilogi. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kirjeen muotoon laadittu johdanto. Tutkimukseni aihe juontaa juurensa siitä ihmeen kaltaisesta kokemuksesta, jossa ääni saa kuvan elämään, ja siksi kysymyksenasetteluni ovat varsin käytännöllisiä: ”Mitä tapahtuu, jos laitan tähän lusikan helähdyksen? Entä jos siirrän sitä muutaman sekunnin eteenpäin?” Aiheen käsittely ei rajoitu kuitenkaan pelkkiin teoksiin, sillä työn kuluessa olen ymmärtänyt, että myös kirjoittaminen on kuvan, sanan ja (oman) äänen tutkimista. Tekstien puolesta opinnäytteeni voidaankin liittää kokeilevan tutkimuskirjoittamisen traditioon. Jokaista esseetä tehdessäni olen miettinyt: ”Voiko näin kirjoittaa? Onko tämä hyväksyttävää tutkimusyhteisössä?” Tekstini ovat kokeiluja myös siinä mielessä, että tutkin niissä erilaisia kirjoittamisen lajeja. Ensimmäisessä esseessä ”Tangon oppitunti – tutkielma empiirisen tieteen ja taiteen kohtaamisesta” tutkiminen kohdistuu tieteellisiin teksteihin, vaikka lopputulos onkin lähinnä käsitetaidetta, tieteellä leikittelyä. Toisessa esseessä (”Miltä hiljaisuus kuulostaa?”) kokeilen dialogin kirjoittamista, kolmannessa (”Hienopesu 40 astetta”) pidän päiväkirjaa ja neljännessä (”Videoteos laatukuvana”) tarkastelen kaunokirjallisia keinoja kirjailija Riina Katajavuoren avustuksella. Viides artikkeli ”Lohdutusten arkisto” on kokeiluistani radikaalein, sillä siinä kuvittelen, että essee on talo, jossa on erilaisia huoneita, ja kysyn, voisiko tutkimustekstiä rakentaa samalla tavalla kuin kuvaa. Kysymys liittyy laajempaan pohdintaan siitä, miten kirjoittaa kuvataiteilijana, ja sitä voidaan pitää yhtenä tutkimukseni lopputuloksista. Toinen lopputulos on tanskalaisen Vilhelm Hammershøin (1864–1916) sisäkuvista koostuva videoteos Voices of Consolation (2014). Toki muutkin teokset ovat lopputulemia – eivät siis aineistoa – mutta koen, että ne ovat jonkinlaisia välitilinpäätöksiä, kun taas Voices on koko tutkimukseni summa, laatukuvamaalarin kisällintyö. Opintojeni sivutuotteena olen nimittäin oivaltanut, että vaikka teen videoita, sisimmältäni olen maalari, ja teokseni ovat eräänlaisia nykyajan laatukuvia eli taulumaisia kohtauksia jokapäiväisestä elämästä. Tutkimukseni menetelmät heijastelevat sitä, millä tavalla teen taidetta: pystytän kameran kotilaboratorioni nurkkaan ja katson, mitä tapahtuu. Jos en muuta ehdi, pidän päiväkirjaa tai kirjoitan kirjeitä. Keskeiseksi menetelmäksi on muodostunut myös ”vieraiden kutsuminen” eli avun pyytäminen toisilta taiteilijoilta tai tutkijoilta. Kirjailija Riina Katajavuoren lisäksi tutkielmani vieraisiin kuuluvat mm. äänisuunnittelija Tatu Virtamo ja graafikko Jorma Hinkka sekä Pohjoismaisen kesäyliopiston taiteellisen tutkimuksen opintopiiri. Heidän ansiostaan työskentelyni ei ole ollut yksinäistä puurtamista vaan kollektiivista leikkiä, ”labraamista” siinä mielessä kuin sanaa käytetään esittävien taiteiden piirissä. Opinnäytteeni julkaisualusta on kansainvälinen taiteellisen tutkimuksen tietokanta Research Catalogue, joka mahdollistaa esseiden ja videoteosten julkaisemisen yhdessä.
  • Lehikoinen, Kai; Vanhanen, Elise (2017)