Books and serial publications

 

Books authored/edited by researchers at University of Helsinki / Publications of departments at University of Helsinki

Collections

Recent Submissions

  • Väisänen, Hanna-Maija; Iivonen, Sari (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 177
    Luomuruokaperuna (301 ha) on yksi viljelypinta-alaltaan yleisempiä luomukasviksia luomuporkkanan ja -sipulin jälkeen Suomessa. Luomuruokaperuna menee pääsääntöisesti vähittäistavarakauppaan, mutta ammattikeittiöt ovat myös yksi ostajaryhmä. Luomuperunan käyttöä ammattikeittiöissä estää luomuperunan heikko saatavuus suurempina erinä, korkea hinta ja ennen kaikkea alhainen jalostusaste. Ammattikeittiösektorilla vaatimukset perunan osalta ovat kasvanut niin, että nykyvaatimuksien mukaan perunan on oltava vähintään pestyä, mielellään kuorittua, pilkottua tai jopa esikypsennettyä. Luomuperunan tuottajat eivät ole nähneet ammattikeittiöitä kiinnostavina asiakkaina jalostustoiminnan työläyden, investointivaatimusten ja toisaalta jalosteista maksettavan alhaisen hinnan takia. Tällä hetkellä ammattikeittiöiden toimintamalli ja tuotemarkkinat ovat rakennettu tietyllä tavalla jalostetuille, tietyn hintaisille ja tietynlaisen logistisen ketjun kautta kulkeville tuotteille. Luomutuotteet eivät yleensä täysin täytä näitä ammattikeittiöiden kaikkia vaatimuksia. Tästä huolimatta jotkut luomutuottajat ovat kuitenkin löytäneet ammattikeittiöistä asiakkaat ja ammattikeittiöt ovat saaneet haluamansa luomuperunatuotteen. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu menestyksellisten luomuperunan toimitusketjujen ja liiketoimintasuhteiden rakentumista sekä tekijöitä niiden onnistumiseen niin tuottajan kuin loppukäyttäjän eli ammattikeittiön näkökulmasta. Luomuperunaa käyttävät ammattikeittiöt, jotka ovat lähtökohtaisesti luomuun sitoutuneita. Syitä luomuperunan käyttöönottoon ammattikeittiöissä olivat mm. sen edullisuus ja käytön helppous, ympäristöohjelman toteuttaminen, eettisten periaatteiden noudattaminen tai laadukkaamman vaihtoehdon tarjoaminen. Luomu voi toimia myös viestinä laadukkaammasta ja paremmasta ruuasta. Tyypillisin luomuperunatuote, jota ammattikeittiöt käyttivät ja jota tuottajat tarjosivat, oli pesty kuorellinen peruna. Sitä käytettiin tavanomaisen perunan tavoin. Syiksi kuorimattoman perunan käyttöön kerrottiin muun muassa, että ei ollut mahdollisuuksia saada jalostettua luomuperunaa ja päiväkodeissa perunan kuoriminen kehittää lasten motorisia taitoja. Kuoren ei koettu olevan ongelma, varsinkin, jos se oli ohut tai ruoanlaittotapa salli kuoren. Toisaalta kuoriperunan nähtiin edustavan perunaa parhaimmillaan. Ammattikeittiöt mainitsivat luomuperunan käyttöönottamiseen liittyneen joitakin muutostarpeita omassa toiminnassaan. Näitä olivat esimerkiksi tilausrytmin sovittaminen toimintaan, tarkempi raaka-ainelaskenta ja ruokalistamietintä. Keittiöt arvostivat luomuperunassa laatua: tuoreutta, ulkonäköä ja makua. Lisäksi tärkeitä asioita keittiön näkökulmasta perunan käyttöönotossa ovat perunan käytettävyys ruoanlaitossa, lajikeominaisuudet, mukulan sopiva koko, turvallisuus ja jalostusaste. Juuri näissä edellä mainituissa asioissa toivottiin kehittymistä, jotta saataisiin luomuperuna paremmin kohtaamaan ammattikeittiön tarpeet. Luomuperunan tuottajat olivat tietoisia tuottamansa luomuperunan laadusta. He nostivat esille luomuperunan etuina maun, terveellisyyden ja sopivat lajikkeet. Pääsääntöisesti tuottajilla oli mahdollista toimittaa vain pestyä kuorellista perunaa. Useimmissa tapauksissa tuottaja kuljetti perunan itse perille. Tyypillinen toimitustiheys oli 1–2 krt/vko tai harvemmin. Haasteeksi tuottajat mainitsivat kannattavuuden. Tutkitut luomuperunaketjut (tuottaja-ammattikeittiöketju) olivat menestyksekkäitä, koska tuottaja ja ammattikeittiö olivat löytäneet toisensa, toimijoilla oli toisiinsa keskusteluyhteys, ammattikeittiö oli sitoutunut luomuun sekä luomuperunan käyttöön. Ennen kaikkea keskeistä onnistumisessa oli se, että luomuperunaketju toi lisäarvo kummallekin osapuolelle, vaikkakin jouduttiin tekemään ”myönnytyksiä” puolin ja toisin.
  • Sintonen, Sara (University of Helsinki, Playful Learning Center, 2018)
    Lapset ovat lähtökohtaisesti luovia, tuotteliaita sekä uteliaita. Erilaiset äänet ja äänten kokeileminen kiinnostaa lapsia, jos heille annetaan tähän mahdollisuus. Vaikka ääni on helposti aistittava, on se samalla aineettomuudessaan haastava. Lasten mielissä voi olla monenlaisia ääniin liittyviä kysymyksiä ja ihmetyksen aiheita. On mahtavaa, kun voi innostaa lapsia kiinnostumaan ja kyselemään. Lasten pohdintoihin ei usein ole olemassa yksiselitteisiä oikeita tai vääriä vastauksia, ja heidän kanssaan keskustellessaan oppii itsekin uutta. Ääni on melko vaikea ilmiö monen lapsen mielestä, koska “ääntä ei saa mitenkään kiinni ja ääniä ei voi ottaa käteen”. Ääni menee myös usein äkkiä ohi. Korvia ei voi sulkea kuten silmäluomia, joten ärsyttävätkin äänet on pakko kuulla. Ääniä on myös vaikea paikallistaa: ne ovat jossakin “ilmassa, ympärillä, sisällä, päässä, korvissa, ja- loissa ja masussa”, kuten eräs kuusivuotias asian ilmaisi. Ääntä on myös joidenkin lasten mielestä vaikea piirtää: ihan ymmärrettävää, sillä miten kuvata jokin kolmiulotteinen asia kaksiulotteisesti? Äänitaide tuo uutta sisältöä lasten taidekasvatukseen ja lasten taiteelliseen toimijuuteen. Esimerkiksi jos musiikkikasvatuksessa keskitytään pääosin erilaisiin musiikkikappaleisiin ja -teoksiin, voi olla, että ääni modaliteettina ja ääni-ilmiöt kaikessa kiehtovuudessaan jäävät paitsioon. Tällöin käsitys moninaisista äänistä sekä niiden tuottamistavoista voi jäädä suppeaksi. Samoin se sulkisi yhden taiteen alueen, ääni- taiteen, kokonaan taidekasvatuksesta pois. Lasten kanssa äänitaiteeseen perehtyminen kannattaa aloittaa ääniä yhdessä aistimalla, havaitsemalla, kuuntelemalla ja kokeilemalla erilaisten äänten tuottamista eri tavoin. Innostamishetkiin voi ottaa mukaan erilaisia ääninäytteitä kuunneltaviksi, materiaaleja kokeiltaviksi; vaikkapa simpukoita, kuulotorvia ja suurennuslaseja, jotta matka äänten mielenkiintoisiin maailmoihin voi alkaa.
  • Rutanen, Juha (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 178
    Luonnontuotealan raaka-aineiden saatavuuden parantamiseksi tarkennettiin alan jalostavien yritysten raaka-ainetarpeita sekä selvitettiin yritysten raaka-aineiden hankintaan liittyviä käytänteitä ja toiveita. Verkkokyselyssä painotettiin raaka-aineista luonnonkasveja ja erikoisluonnontuotteita, koska metsämarjojen ja -sienten osalta Suomessa on jo olemassa mittavaa raaka-aineitten osto- ja välitystoimintaa. Eri puolilla Suomea järjestetyissä tilaisuuksissa tiedotettiin aiheesta, aktivoitiin raaka-ainetuotantoon ja tarkasteltiin alueellisia resursseja ja mahdollisuuksia toiminnan käynnistämiseen. Työpajoissa ja aineistoa kokoamalla rakennettiin käytännön yhteistyötä ja toimintamalleja raaka-ainesaatavuuden parantamiseksi. Selvityksessä tehdyn yrityskyselyn perusteella selvästi yli puolet luonnontuotteita jalostavista yrityksistä kokee raaka-aineitten hankintansa vähintään melko haastavaksi. Riittävien määrien saannin lisäksi jalostavilla yrityksillä on myös raaka-aineiden laatuun liittyviä haasteita. Keruulaadun ohella esille nousivat kuivausmenetelmien kehittymättömyys, käsittelylämpötilojen oikeellisuus ja laadukkaiden kuivureiden puute. Osa yrityksistä halusi raaka-aineet valmiiksi tuotantoon otettavaan muotoon käsiteltynä. Raaka-aineita hankitaan tällä hetkellä yleisesti ja mieluiten yrityksen omilta kerääjiltä tai jopa kerätään osin itse. Vastauksissa kuitenkin myös todettiin, että käytännössä kätevintä on ostaa raaka-aine välittäjiltä, joilla on suurempi valikoima ja tasalaatu, mikä vähentää omaa työmäärää ja koordinoinnin tarvetta. Luotettavan ja ammattimaisen raaka-ainekeskuksen tai välittäjän kanssa nähtiin mielekkääksi toimia, tilaus voisi hoitua yhdestä paikasta verkon kautta. Tarve nykyistä keskitetympiin raaka-ainetoimituksiin korostuu yrityksen tuotannon ja jalostusasteen kasvaessa tai toiminnan ollessa etäällä keruualueista. Jalostajien tarvitsemien luonnontuotelajien valikoima osoittautui varsin laajaksi. Kilomääräisesti tarkasteltuna eniten haluttaisiin ostaa mahlaa, kuusen kerkkää, nokkosta, koivun lehtiä, maitohorsmaa ja mesiangervoa. Raaka-aine toivottiin yleisimmin saatavan kuivattuna, tuoretavarana tai pakastettuna. Osa yrityksistä toivoi raaka-aineita jauhettuna tai uutettuna. Raaka-aineiden luomusertifiointia yrityksistä piti yli kolmannes erittäin tarpeellisena ja liki neljännes melko tarpeellisena. Asialla nähtiin kasvavaa merkitystä. Luonnontuotteiden kerääjäkorttia puolestaan piti kolmannes alan jalostavista yrityksistä erittäin tarpeellisena ja lähes yhtä moni melko tarpeellisena osana yrityksen laadunhallintaa ja osoituksena lajintunnistuksen, kestävän keruun ja esikäsittelyn osaamisesta. Keruu- ja hankintaketjun tuntemista pidettiin tärkeänä. Keruutoimintaa ja raaka-aineiden tuotantoa on ryhdytty tai ollaan ryhtymässä kehittämään monella alueella. Toistaiseksi Suomessa ei ole riittävästi luonnontuotteiden kerääjiä, keruuverkostoja, raaka-aineiden käsittelyyn valmiita tuotantotiloja tai kuivauskapasiteettia. Tietoa tarvittaisiin tuottavimmista keruumenetelmistä ja raaka-aineiden hinnoittelusta. Keskeinen haaste on keruun organisoinnin ja logistiikan puuttuminen. Luonnontuoteala on kasvuala, joka tarvitsee yhä enemmän ja monipuolisemmin raaka-aineita, jotta yritykset kykenevät tarttumaan maailman markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Raaka-ainetuotantoa kokoava välitystoiminta parantaa raaka-aineiden toimitusvarmuutta. Lisäksi raaka-aineiden laadun varmistamisen merkityksen kasvaminen korostaa koko alkutuotantoketjun osaamista sekä panostuksia tuotantotiloihin, laadukkaaseen teknologiaan ja analytiikkaan. Raaka-aineiden välittäjinä voivat toimia keruukeskukset, jotka paikallisesti tai alueellisesti kokoavat ja kouluttavat luonnontuotteiden kerääjiä. Keruukeskuksella voi olla toimintaan tarvittavien tilojen ja välineiden järjestämisen ohella roolia keruualueiden ja -lupien hankinnassa. Ammattimaisesti toimivien keruukeskusten organisoitumisessa voidaan hyödyntää osuuskuntamuotoa. Lapissa kehitettyä elintarviketalo-konseptia voidaan hyödyntää luonnontuotealalla. Konseptissa kuvatut ratkaisut elintarvikkeiden terminaali- ja jalostustiloista sekä logistiikasta soveltuvat myös luonnontuotteiden vastaanotto-, varastointi- ja jalostustoimintaan. Elintarviketaloihin koottaisiin kerääjien tuottamat raaka-aineet vastaanottopisteiden kautta. Kerääjien osaamisen varmistamiseksi ja yhtenäistämiseksi tarvitaan alan koulutusjärjestelmän ja -materiaalien kehittämistä. Koulutettujen kerääjien tavoittamista voidaan parantaa verkkopohjaisen järjestelmän ja rekisterin avulla. Järjestelmän avulla voidaan saattaa yhteen jalostavien yritysten tarpeet, keruukeskusten toiminnan organisointi sekä kerääjien käytännön työ. Keruun kannattavuutta on syytä parantaa luonnontuotteiden talteenoton menetelmiä ja välineitä kehittämällä sekä hyödyntämällä paikkatietoa parhaiden keruualueiden selvittämisessä. Selvitystyön luonnontuotealan raaka-ainetuotannon kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista toteutti Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella. Työ toteutettiin laajassa yhteistyössä luonnontuotealan toimijoiden ja alueellisten kehittämishankkeiden kanssa koko Suomea tarkastellen.
  • Kanniainen, Vesa; Lehtonen, Juha-Matti (HECER, Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER, Discussion Paper No. 427
    Economic benefits of joint procurement arise from increased bargaining power relative to the contractor and from economies of scale in production. There is, however, a puzzle: why are such procurements so few? This paper introduces a bargaining model with forward-looking expectations about the scale of delivery contracts. It is shown that the price sensitivity of the scale of acquisition is favourable for the buying partnership as it tends to depress the bargaining price. Several explanations are proposed for why it is hard to align the buyers’ incentives. First, the preferences concerning the properties of the products are country- specific with divergent implications for national security. Second, a country with a low valuation of the product has more bargaining power than a country with a high valuation and may expect a side payment from the partner of the procurement, while the latter may not have sufficient incentives to pay. Third, the gains from cooperative procurement in terms of economies of scale for the producer may not be sufficient to compensate for the conflicting preferences among the contractors. Fourth, while the future unpredictability of technologies or the future risks of deteriorating national security might support longer-term joint procurements, short-term opportunism tends to prevent long-term commitments.
  • Enbuska, Marja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 176
    Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on 2000-luvulla tapahtunut muutoksia, kun koulutuspolitiikka on tavoitellut säästöjä ja keskittämistä. Tämä on vaikuttanut myös ammatillisen koulutuksen järjestämiseen maaseutualueilla siten, että koulutuksen saavutettavuudessa ja valinnanmahdollisuuksissa on alueellisia eroja. Yksi syy politiikan muutokseen on ollut tarve vastata alueellisesti eriytyvään väestökehitykseen. Pienenevän nuorisoikäluokan takia joillekin ammatillisen koulutuksen aloille on vaikea saada riittävästi opiskelijoita, erityisesti maaseutualueilla. Samaan aikaan monessa maaseudun yrityksessä on työvoimapula. Tässä raportissa maaseudun ammatillisen koulutuksen tilannetta 2000-luvulla tarkastellaan kolmen esimerkkimaakunnan eli Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kautta. Aineistona on käytetty tilastotietoja, ammatillisten oppilaitosten virallisia dokumentteja kuten esimerkiksi toimintakertomuksia sekä haastatteluja. Näiden perusteella voidaan todeta, että ammatillisilla oppilaitoksilla on merkittävä rooli paikallisen elinvoimaisuuden kannalta. Yhtenä tulevaisuuden suurimpana haasteena on kuitenkin se, että mikäli koulutustarjonta jatkaa keskittymistä maakuntakeskuksiin reuna-alueiden kustannuksella, se tulee heijastumaan koko alueen elinvoimaisuuteen. Selvityksessä tarkastelluissa esimerkkioppilaitoksissa tehtiin aktiivista yhteistyötä työelämän ja alueen yritysten kanssa. Oppilaitoshaastatteluissa suhtautuminen vuoden 2018 alusta voimaan tulleeseen ammatillisen koulutuksen reformiin jakautui kahtia. Osa haastatelluista totesi heidän jo toteuttaneen useita reformin mukaisia käytäntöjä omassa oppilaitoksessaan. Osa vastaajista sitä vastoin oli huolissaan reformin myötä muuttuvasta työelämäyhteistyöstä. Erityisesti pohdittiin sitä, millaisia valmiuksia yrityksissä on varmistaa, että oppimisympäristöt ovat riittävän laadukkaita ja että riittävän ammattitaidon kehittyminen voidaan varmistaa. Maaseudulla järjestettävän ammatillisen koulutuksen näkökulmasta tulevaisuuden uhkana pidettiin myös ammatillisen reformin myötä muuttuvaa rahoitusjärjestelmää, joka aiheuttaa haasteita erityisesti korkea työttömyysasteen alueilla, joilla valmistuneiden pääsy työelämään on hitaampaa ja epävarmempaa.
  • Engdahl, Elisabet; Linell, Per (2018)
    Språk och interaktion 4:5
  • Kanniainen, Vesa (HECER, Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER, Discussion Paper No. 426
    The paper shows that a defending army, particularly a small one, can fight hard when attacked by a predator. The result arises in the commitment equilibrium of a model with intergenerational altruism. By implication, the paper offers a novel theory of deterrence and defence policy. It shows that in the absence of informational constraints, there is a unique army size that is sufficient for deterrence. Under informational restrictions, a pooling equilibrium may exist where a victim with strong intergenerational altruism overinvests in its army, while the victim with a more limited altruism free rides on the information gap of the predator and builds a smaller army. Conditions for the existence of a separating equilibrium are established in terms of the cost of war. It turns out that the optimal defence policy need not satisfy the deterrence requirement. The case of separating equilibrium helps to explain why wars exist in equilibrium.
  • Kanniainen, Vesa (HECER, Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER, Discussion Paper No. 425
    Consumer boycotts help in supporting established social norms. Their effectiveness as a disciplinary mechanism in guiding corporate ethics has, however, been questioned. The paper considers three unexplored mechanisms, pointing to a more optimistic view, i.e. a group identity effect, anticipatory effects, and a firm size effect in global markets. The first set of results is related to the need of people to belong to groups with a social mission. It is shown that powerful cascade effects arise on the industry structure in equilibrium when the group dependency dominates among consumers. Less dramatic cascades arise with more independent consumers in the formation of ethical values as opportunist free riding becomes an option. Second, the development of modern information technology facilitates efficient monitoring of corporate ethics of large global firms resulting in potentially efficient means of disciplining. By implication, the consumer boycotts can lead to the evolution of the industry structures in favour of large firms. Success of consumers’ impact is, however, hard to test as firms can ex ante anticipate the risk of becoming the subject of a boycott if caught.
  • Kanniainen, Vesa (HECER, Helsinki Center of Economic Research, 2018)
    HECER, Discussion Paper No. 424
    Cyber technology represents digital military capability with the purpose of causing damage to the military strength of a potential enemy. War using conventional weapons may be preceded by or combined with a strike using cyber technology. This paper introduces such technology into the theory of conflicts. The cost of war relative to the payoff from victory turns out to be crucial for the results on armament decisions. In the war game, two types of Nash equilibria both subject to warfare are possible depending on the perceived cost of war. In a symmetric war game with equal cyber capabilities and a low cost of war, hostile countries choose to invest an equal amount of resources in their militaries. A higher cost of war leads to increased armament. However, asymmetric access to cyber technology limits the international arms race with conventional weapons when the cost of war is small while it - again - intensifies the arms race when the cost of war is greater. In all cases, access to cyber technology makes wars with conventional weapons more likely. Heterogeneity in the success of cyber programs creates a first-mover advantage for a superior country in terms of a possibility for a pre-emptive strike.
  • Kangas, Jonna; Fonsén, Elina (Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta, 2018)
    Opettajankoulutuslaitoksen muut julkaisut
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 175
    Maan tiivistyminen on yleinen viljelymaiden ongelma. Entistä raskaammat maatalouskoneet lisäävät maaperän kuormitusta. Kun maaperä tiivistyy, sen irtotiheys kasvaa ja huokosten määrä vähenee, mikä heikentää maan vedenpidätyskykyä, vedenläpäisykykyä sekä kaasunvaihtoa. Tiivistymisen seurauksena juurten kasvu heikkenee ja ravinteiden otto vähenee. Satotasot jäävät vaatimattomiksi. Maatalousrenkaat ovat kehittyneet viime vuosina. Oikein mitoitettujen ja valittujen maatalousrenkaiden avulla koneiden tiivistymisriskiä voidaan vähentää selvästi. Tärkeimmät tekijät tiivistymisriskien kannalta ovat rengaskuorma ja rengaspaine. Uudemmilla renkailla alhaisilla rengaspaineilla voidaan kantaa entistä suurempia kuormia. Tämä vähentää maan tiivistymisriskejä, mutta myös rengaskuormien pienentäminen voi olla kustannustehokas tapa vähentää tiivistymistä. Koneketjutarkastelulla voidaan tunnistaa maan tiivistymisen kannalta oleellisimmat koneet ja kohdentaa muutoskohteet näihin. Viljelykiertoa monipuolistamalla voidaan vähentää tarvittavaa koneiden kokoa ja painoa. Mikäli koneita ei voida työn sujuvuuden kannalta keventää tarpeeksi kevyiksi, rengaskuormia voidaan vähentää lisäämällä pari- ja telipyöriä. Jotta rengaskuormien vähentämisestä saadaan etua, rengaspaineet tulee sopeuttaa työoloihin. Oikeiden rengaspaineiden käyttö eri tilanteissa helpottuu rengaspainetaulukon ja pikasäätöventtiilien avulla. Renkaiden päivitys uudempiin, suuremman ilmatilavuuden tai suuremman joustavuuden renkaisiin voi mahdollistaa selvästi alemmat ilmanpaineet ja sitä kautta alhaisemman tiivistymisriskin. Renkaiden päivittäminen vaatii kuitenkin perehtymistä vaihtoehtoihin ja muutamiin keskeisiin teknisiin ominaisuuksiin (vierintäkehä, halkaisija, kuormitettu säde, kantavuus eri paineilla), joten siihen on hyvä varata aikaa ja ajatuksia. Uudet työkalut tiivistymisriskien arviointiin (Terranimo) helpottavat renkaiden valintaa ja vaikutusten arviointia huomattavasti. Kaikissa tilanteissa tyydyttävän alhaisiin tiivistymisriskeihin ei kuitenkaan päästä. Näissä tilanteissa raideviljely (controlled traffic farming) on lupaava keino tiivistymisen rajoittamiseksi vain osalle peltoa. Raportissa kuvataan suunnittelumenetelmiä ja työkaluja, joiden avulla tiivistymisriskiä voidaan arvioida ja annetaan esimerkkejä tiivistymisriskien vähentämisestä käytännön tilatasolla.
  • Henrÿ, Hagen; Hytinkoski, Pekka; Klén, Tytti (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2017)
    Publications 35
  • Lehti-Eklund, Hanna (Nordica, Finskugriska och nordiska avdelningen vid Helsingfors universitet, 2018)
    Nordica Helsingiensia 49b
  • Willberg, Elias; Muukkonen, Petteri; Toivonen, Tuuli (Department of Geosciences and Geography, 2017)
    Department of Geosciences and Geography C13
    Geoinformatiikan opetus suomalaisissa yliopistoissa muuttuu vauhdilla. Muutoksen taustalla on yhtäällä yliopistojen koulutusohjelmien yleiset muutokset ja toisaalta alan yleisen yleinen kehitysvauhti. Nopeasti muuttuvassa ympäristöstä nykytilan ymmärryksen rooli korostuu. Tämä raportti kartoittaa geoinformatiikan yliopisto-opetuksen tilaa Suomessa lukuvuonna 2016-2017. Se kokoaa yhteen opetuksen tarjontaa, sisältöjä ja laajuuksia kuudessa geoinformatiikkaa eniten opettavassa yliopistossa Suomessa. Selvitys laadittiiin geoinformatiikan yliopistoverkosto FIUGINETin puitteissa ja tarkastelussa ovat olleet mukana kaikki verkoston jäsenyliopistot. Tarkastelun kimmokkeena oli Helsingin geotieteiden ja maantieteen laitoksen tarve uudistaa geoinformatiikan opetusta syksystä 2017 alkaen, mutta tarkastelu tehtiin yhteistyössä geoinformatiikkaa opettavien laitosten kanssa. Tiedot kerättiin opetustaulukkoon, johon kurssien perustietojen lisäksi listattiin myös kuinka syvällisesti mikin kurssi käsitteli geoinformatiikan eri sisältöjä. Lopuksi vastuuhenkilöt kultakin laitokselta tarkistivat ja täydensivät taulukon tietoja. Tulokset osoittavat, että geoinformatiikan kursseja on paljon tarjolla Suomen yliopistoissa ja ylempään korkeakoulututkintoon geoinformatiikassa on mahdollisuus neljässä yliopistossa. Opetus painottuu syventäviin opintoihin ja se annetaan kanditasolla pääosin suomeksi, mutta maisterivaiheessa lähinnä englanniksi. Opetuksen painopiste on erilaisissa analyyseissa, datan keräämisessä ja tuottamisessa, sekä sen hallinnassa. Kaikkiaan geoinformatiikan teknisempiä osa-alueita opetetaan melko vähän, ja saattaa olla, että niille olisi enemmänkin kysyntää. Erikoistumista laitosten välillä on havaittavissa, sillä opetuksen sisällöissä on selvästi erilaisia painotuksia laitosten välillä. Geoinformatiikan opetuksen yhtenä haasteena onkin yhtäällä valmistaa opiskelijoita mahdollisimman hyvin työelämään ja toisaalta kehittää heidän kriittistä ajattelukykyään. Osaamisen tarpeiden muuttuessa yhteistyön lisääminen yliopiston ja yhteiskunnankin eri toimijoiden välillä on entistä tärkeämpää. Tulevaisuudessa geoinformatiikka todennäköisesti jatkaa leviämistään uusille aloille ja myös tässä kehityksessä geoinformatiikkaa opettavilla yksiköillä on tärkeä rooli.
  • Salonen, Maria; Tenkanen, Henrikki; Toivonen, Tuuli (Department of Geosciences and Geography, 2015)
    Department of Geosciences and Geography C9